erlendloe-normal.jpg461551-normal.jpglataus%20%281%29-normal.jpg

Nyt kun on ulkona kova pakkanen ja synkkä ilma, elämään kaipaa pientä piristystä. Piristystä viime viikkoina on tuonut pitkä kävelylenkki talvipakkasessa kaverin kanssa ja taidenäyttely samaisen kaverin kanssa värejä pursuavaan naivistien näyttelyyn. Tuossa yläpuolella on kolme hyvänmielen kirjaa, joihin olen tykästynyt. Erityisesti tykkään kahdesta ensimmäisestä. Kaikki kirjat on kirjoitettu humoristiseen, voisi sanoa että myös hieman naivistiseen tyyliin. 

Olen aina tykännyt lukemisesta. Minun tavoitteenani on lukea kaikki klassikkokirjat, mistä suinkin olen kiinnostunut. "Projekti" on edennyt aika mukavasti. Nyt on luettu muun muassa George Orwellin kaksi tunnetuinta kirjaa (Eläinten vallankumous ja vuonna 1984), Agatha Christien eikä yksikään selvinnyt ja Dorian Grayn muotokuva.

Kaikkein ihanin kirja, mihin olen törmännyt, on Paulo Coelhon Alkemisti. Se herättää ajatuksia omaakin elämää koskien. Minä en muista ihan tarkkaan, miten juoni kulki, mutta muistaakseni kirjassa kävi niin, että kun päähenkilö oli etsimässä aarrettaan, hän tapaa tytön, johon ihastuu. Ihastus on molemminpuolista. Ihastuksestaan huolimatta päähenkilö jatkaa kuitenkin taivaltaan aarteensa luokse - hän ei halua loukata tyttöä ja vaikka eteenpäin meno on hänelle itselleenkin hieman vaikeaa, hänen on seurattava unelmaansa, jatkettava aarteen etsimistä. Minunkin pitää jatkaa aarteen etsimistä, vaikka se välillä läheisiäni harmittaa.

978526310_6123-normal.jpg

Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.