1378139_10151715334399352_1422710419_n-n

Pidä huolta, luonnosta, se susta huolen pitää.

Kaveri oli lapsena yökylässä. Kuunneltiin usein suomirockia. Minä rokkasin tuota biisiä yöllä ja kaveri alkoi hihittää. Saatoinpa laulaa sitä myös leikkimikrofoniin.

Minä olen ollut mukana ympäristöjärjestöissä. Minusta niissä toimiminen on tärkeää. Luonto ei osaa puhua, joten meidän jotka osataan puhua sen puolesta, pitää käyttää ääntämme. 

Minun kaveri sanoi, että kun mä kuulin Sini Saarelasta, mä ajattelin, että sustahan voi tulla joku päivä uus Sini Saarela! Olin, että hehe. En kyllä uskaltaisi lähteä moiselle reissulle. Ja itse tykkään tavoista vaikuttaa, missä ei ole riskiä joutua telkien taakse tai hyisen merituleen riepoteltavaksi. Kyllä mä Sinin toimet sinäänsä ymmärrän, ei sillä. Kyllähän se öljynporaus siellä Arktiksella väärältä tuntuu, siellä kun se öljyonnettomuus sattuis niin luonto ois sielläpäin ihan kaput. Ei, ei, tämä tyttö pysyy kyllä maan kamaralla ja sisätiloissa. Kirjoittelen lappusia poliitikoille että hei pliis, hoitakaa tää ilmastoasia kuntoon. Oon yhtä käynyt tapaamassakin ihan eduskunnassa asti. Yks näistä politiikoista lähettää mulle joka joulu sähköisen joulukortinkin. Kai se tai sen avustaja oli ainakin sen mun kirjeen sit vilkaisu. 

Mut joo, ihan näin vakavasti puhuen, kyllä musta tuntuu, että vähintään seuraavat vuodet mä omistan tälle asialle. Jos nyt en ihan kaikkein rankimman mukaan. Mutta jos vähän kattois, että miten sitä elää, mitä ostaa ja tekee. Eniten kuitenkin pyrkis kohdentamaan huomionsa siihen, et saatais tuolla ylemmillä tasoilla hommat muuttumaan. Turha mun on kuitenkaan omaa elämääni liikaa alkaa hankaloittaa ja ruoskia. Isot linjat ne on niitä, jotka eniten merkkaa.