Screen-Shot-2012-02-13-at-16.29.17-norma

Välillä sitä miettii, että mitähän lie sitä itse tulee tulevaisuudessa tekemään. Välillä sitä miettii, että onkohan sitä tullut ylipäänsä tässä vaiheessa elämäänsä tehtyä hyviä valintoja. Oon tullut siihen lopputulokseen, että noh, oispa tuota voinut huonompiakin tehdä. Lähinnä on nyt kyse opiskelualasta, minkä olen valinnut.  

Opiskelen kyllä alaa, mikä kiinnostaa hyvin paljon, mutta sellaista, mistä ei varsinaisesti "valmistu" mihinkään ammattiin. Välillä sitä miettii, että oisko se ollut parempi ratkaisu mennä vaikka sotelle, mistä valmistuttua sais varmasti työpaikan ja palkka alkaisi virrata tasaisesti. Olisi kiva tehdä konkreettisesti jotain hyvää toisille ihmisille, eikä vain opiskella sitä, että miten asiat toimii ja miten niitä kenties voisi parantaa.

eu_parlamentti_stra_109055b-normal.jpg

Toisaalta, toisaalta ja toisaalta. Mutta sehän nyt on nykytietämyksen mukaan fakta, että kerranhan tuota vain eletään. Tää on nyt kuitenkin sitä, mitä mä kaikesta eniten haluan ja tästä voi päästä aika uskomattomiin paikkoihin töihin. Olis ihanaa esim. vaan tutkia näitä asioita vuosikausia, en usko että mun kiinnostus yhteiskuntaa kohtaan koskaan tyrehtyy. Toisaalta voi päästä oikeesti vaikuttamaan asioihin, vaikka olemalla politiikon avustajana tai vaikka EU:ssa töissä. Mutta sitä ei koskaan tiiä, mihin elämä vie ja mihinkä työhön tulee pääsemään ja mihinkä ei. Voihan se olla, että työllistyminen tulee kangertelemaan. Mutta kyllä mä oon päättänyt sen riskin ottaa, paljon on voitettavaakin. En kyllä toisaalta kadu sitä, että tulin yliopistoon - yliopisto maailma on kyllä jotain ainutlaatuista. Voi mikä harmi se olisi ollut, jos en olisi koskaan saanut kokea tätä kaikkea. 

Välillä mun haaveena oli päästä harjoitteluun New Yorkiin. Nykyään en niinkään enää haaveile siitä. Mutta tää kappale saa mut aina haaveilutuulelle:

 

http://www.youtube.com/watch?v=2I3KXDK7MZ0