happiness-normal.jpg

Minä siivoilin asunnossani ja etsiskelin hajamielisenä jotain lisuketta ruokaan.

Onnistuin kaatamaan pussillisen puuroriisiä maahan, pussi kun oli sattumoisin auki.

Siinä sotkua siivoillessani aloin pohtia syntyjä syviä, Kuten sitä, että kaikella on aina hintansa.

Sillä on hintansa, että menen harjoitteluun kesäksi. Jään paitsi Suomen huvituksista. Festareista ja mökkireissusta, jota vanha kaveriporukkani suunnittelee. Voi että, viimeisin festarireissu. Viime vuoden parhaat kolme päivää.

Toisaalta aloin pohtia, että siitä varmaan syntyykin elämän hienous ja mielenkiintoisuus. Siitä, että kaikella on hintansa. Kaikkea ei voi saada. Kaikkea ei voi suunnitella alusta. Ei voi tehdä niin kuin peleissä, palata takaisin viimeiseen tallennuskohtaan ja pelata jonkun tyrityn kohdan uudelleen.

Kaivoin kaapista rikkaharjan esiin ja aloin kaataa pussista tipahdelleet riisit biojätepussiin.

Pahaksi onnekseni huomasin, että biojätepussi hajosi ja kasvissosekeittoni ainesten kuoret valahtivat lattialle.

Punajuuren, perunan ja bataatin kuoret.

Tosiaan, kaikella on hintansa. Myös sillä, että haluaa lisuketta ruokaansa.