Minä kuulin, että nykyään sitä voi hakea suoraan psykologian maisteriohjelmaan yliopistoon, oli aiempi alempi korkeakoulututkinto sitten mikä hyvänsä. Opintoja psykologiasta tosin piti olla takana 60 opintopistettä, vähintään hyvin arvosanoin. Tämä tieto pisti kyllä omat pasmani sekaisin. Pitäisikö sitä vaihtaa suuntaa ja hypätä psykologian maisteriohjelmaan? Psykologian opiskelu oli lukiossa haaveeni (niin kuin kyllä monen muunkin).

Pohdiskelin asiaa jonkin aikaa ihan tosissani. Voisin jäädä kullan kanssa tänne. Ei tarvitsisi muuttaa pääkaupunkiseudulle saati sitten ulkomaille töiden perässä. Voisi perustaa perheen hyvillä mielin, kun toimeentulokin olisi turvattu. Kullankin työkuviot näyttävät tällä hetkellä varsin lupaavilta. Minä pohdin ja pyörittelin asiaa päässäni. Jos vaihtaisin suuntaa, tällöin lähes kaikki mitä olen kolmen vuoden aikana tehnyt, valuisi hukkaan.

Toisaalta, voisinko minä ylipäänsä rauhoittua? Tällä hetkellä tuntuu, että kansainvälisessä yhteisössä "talo on tulessa". Suuntaa pitäisi muuttaa ja piakkoin, maapallon lämpötila on nousussa, ympäristö huutaa tuskissaan, resurssit niukkenee ja muutoksentekijöitä tarvitaan. Kyllä toki monet muutkin ovat näiden asioiden suhteen käärineet hihansa, mutta silti. Minusta tuntuu, että ensin pitää osallistua talon sammutustalkoisiin ennen kuin pystyn "rauhoittumaan" ja tekemään jotain muuta työkseni.

Toisaalta välillä mielessä käy lähes vastaavia ajatuksia:

1342657605416_6807100-normal.jpg