Mistä minä pidän täällä olossa?

Minä pidän siitä, että kun kävelee kadulle, ei voi koskaan tietää, mitä siellä tulee vastaan.

Siellä voi tulla vastaan pariskunta, joka jonglööraa. 

Siellä voi tulla vastaan naamaripäinen mies, joka kysyy ranskaksi, voitko suudella minua.

Siellä korviin saattaa kantautua musiikki konsertista, josta en ole koskaan kuullutkaan.

Musiikki, jota en milloinkaan kotioloissa keksisi kuunnella.

 

Minä olen pyrkinyt avaamaan sydämeni ja mieleni tälle paikalle.

Täytyy myöntää, etten ole kova jalkapallofani. Täällä olen kuitenkin pyrkinyt heittäytymään jalkapallohuumaan.

Olen katsonut peliä muiden kanssa, tämän maan lippua heilutellen.

Jalkapallon katsominen on tavallaan hyvin meditatiivista, mielentyhjentävää.

 

Välillä täällä kävellessäni mietin, että mitä kummaa minä täällä teen. Mitä kummaa ihminen niin kuin minä, joka tulee pienestä kaupungista, tavallisten vanhempien lapsi, josta piti tulla jotain vallan muuta täällä tekee. Välillä tilaisuudet, joihin osallistun, tuntuvat vallan.. noh, hienoilta. Tarjolla on viiniä ja erilaisia pieniä ja suurempia makupaloja. Joka puolella on pieniä pöytiä. Niiden ympärillä tulisi verkostoitua muihin tilaisuuden osallistujiin. Minä en ole sitä kovin voimakkaasti pyrkinyt tekemään - minusta tuntuu, että opintojen puolessavälissä oleva harjoittelija ei ole ehkä aivan ykköskohde, mihin erilaiset verkostoitujat haluavat tutustua. Välillä olen kuitenkin sattunut juttusille muiden harjoittelijoiden ja suomalaisten kanssa. 

Huvittava asia, jonka olen tilaisuuksissa huomannut, on se, että ihmisten kysyessä tilaisuuksissa jotain, mikä kuulostaa hyvin fiksulta (ja josta en yleensä itse ymmärrä hölkäsen pöläystä) heidän kasvoilleen tulee tyytyväinen virne, "kysyinpäs fiksulta kuulostavan kysymyksen". Ihminen on jännä eläin.