Nyt on elämä alkanut asettua jo uusiin uomiinsa. 

En rehellisesti sanoen muista, milloin olisin nauranut yhtäjaksoisesti näin monen viikon ajan näin paljon.

Niin on kuitenkin käynyt. Asuntolassa asuu melkoisia huumoriveikkoja. Töissäkin nousee hymyn kare huulille, kun mieleen tulee edellisen päivän huulenheitot. Liekköhän töissä luulevat, että viihdesivuja selailen töiden puurtamisen sijaan. 

--------------------------------------------------------------------

Viikkoni koostuvat työn teosta, illallisista asuntolassa toisten harjoittelijoiden kanssa, torstaisista after work viinilasillisista suositulla aukiolla työkaverien ja muiden asuntolassa asuvien kanssa sekä perjantaisista baari/yökerhovisiiteistä. Toisinaan tulee istuskeltua myös lähikapakassa, jonka omistajan mukaan hänen ajatustapansa on seuraavanlainen: "minulla ei ole asiakkaita, on vain ystäviä". <3

Toki muutakin on tullut tehtyä. Olen käynyt jo yhdessä lähikaupungissa ja ensi viikonloppuna toisessa. Yhdessä museossakin on tullut käytyä sekä nähtävyyksiä on tullut myös katseltua. 

"Asuntola", jossa asun, ei ole vain asuntola. Se on yhteisö, josta huolehtimiseen minäkin osallistun mm. tekemällä keittiövuoroja. Rakastan tätä paikkaa. Sen ihmisiä, sen yhteisöllistä, lähes hippimäistä perusajatusta yhteisöstä, jossa pidämme huolta toisistamme ja talosta.