remembering-history-and-using-ourpangea-

Haikeus.

Aika jälleen jättää hyvästejä.

Tärkeille oppaille matkalla kohti unelmia.

Miksi onkaan niin vaikeaa kiittää? Miksi saa vain pihistyä "kiitos ja hyvää lomaa", vaikka oikeasti haluaisi sanoa paljon enemmän? 

Minulta kysyttiin, vastasiko harjoittelupaikkani odotuksiani.

Minä vastasin että kyllä. Kyllä, ja enemmänkin.

--------------------------------------------------------------------

Asuntolassakin väki on vaihtumaisillaan.

Saksalaistyttö, joka on aina hymyileväinen ja nauravainen on lähdössä.

Ja amerikkalaispoika, joka sujautti yöllä lapun oveni alta - siinä kiitettiin seurastani näinä viikkoina.

Viime viikolla lähti tyttö, jonka kanssa pyörimme tanssilattialla.

Jatkuvat jäähyväiset muistuttavat, miten katoavaista kaikki on. Miten lyhyt elämä on. Miten asioista ja ihmisistä pitäisi ottaa kaikki irti, kun he vielä ovat siinä. Miten elämästä pitäisi nauttia, eikä miettiä liikaa, että "en minä nyt voi kun...". Ne muistuttavat myös siitä, että enemmän katuu niitä asioita, joita on tehnyt kuin niitä joita ei tehnyt.

-------------------------------------------------------------------

Toisaalta välillä tuntuu lähtöjen jälkeen, että mitä asuminen täällä enää on sen jälkeen, kun hän on poissa.

Mitä on jäljellä, kun hän ja hän lähtevät?

Aina lopulta uusi tasapainotila on löytynyt.

-------------------------------------------------------------------

Toisaalta sitä on oppinut nauttimaan persoonien moninaisuudesta. 

Muistanut jälleen, kuinka ihmisille tulee "antaa mahdollisuus".

Joka ihmisestä löytyy jotain kiehtovaa. 

Olen kiitollinen kaikista kohtaamisistani täällä.

Lyhyistä hetkistä elämässä, joissa meidän polkumme ovat hetken aikaa kulkeneet samaa matkaa.