Kuun loppu.

Hyvästien aika.

Yksi asuntolan huumoriveikoista lähti.

Ja moni muu. 

Yksikin mukava tyttö.

Kenen kanssa nyt hihittelen piparminttutee kädessäni keittiössä?

* * *

Minulla on ikävä joitain asioita Suomesta.

Minulla on ikävä poikaystävää. Minulla on ikävä kuntosalia. Minulla on ikävä kavereita. Minulla on ikävä kirjoja. Minulla on ikävä järjestötoimintaa. 

Hetken mietin, että jättäisin näiden asioiden tekemisen vasta siihen aikaan, kun olen palannut Suomeen. Mutta en voi odottaa. Olen löytänyt täältä paikan, missä käydä jumpassa. Ajattelin ehkäpä hankkia myös kuntosalijäsenyyden yhdeksi kuukaudeksi - en malta odottaa, että pääsen puntteja nostelemaan! Pakko myös napata hyllystä kirja ja alkaa lukea. En malta olla täälläkään uppoutumatta kirjojen maailmaan. Tällöin loppuaikakin täällä menisi varsin mukavasti. :-) Vielä kun tähän "soppaan" heittää mausteeksi niiden asioiden tekemisen, mitä Suomessa ei voi tehdä, niin minulla menee varsin mukavasti. Vielä reilu kuukausi jäljellä...

***

Tykkään suunnittelusta. Tykkään suunnitella tulevaa lukujärjestystä. Tykkään suunnitella, mitä kursseja otan ja mitä en. Mihin tapahtumiin osallistun ja mihin en. Nyt olen keksinnyt, kuinka suunnata tämä into täällä - alan suunnitella erilaisia pieniä viikonloppureissuja, joilla teen juuri sellaisia asioita, mitä haluan. Olen pari kertaa ollut nyt viikonloppureissuilla lähikaupungeissa ja matkat ovat olleet varsin onnistuneita. Kuitenkin voisin tehdä yhden matkan aivan yksinäni tai vaikka useammankin. Tällöin ei tarvitse tehdä lainkaan kompromisseja. 

Tykkään myös projekteista. Ajattelin ottaa viimeisen kuukauden projektiksi ranskan kielen opettelun. Täällä sille on mahtavat puitteet. Täällä kolme kertaa viikossa pienet porukat kokoontuvat paikallisiin kuppiloihin keskenään keskustelemaan ranskaksi. Osallistuin kerran tällaiseen iltamaan. Kuinka paljon tällöin olinkaan omalla epämukavuusalueellani. Mutta minä tein sen! Minulla oli keskusteluja ranskaksi.

 

***