Täällä on paljon kauniita puistoja.

Vallan kuninkaallisia puistoja.

Minä kävelin eilen yhdessä niistä. Etsin paikkaa, missä ilmainen jumppa järjestettiin. Kysyin ihmisiltä neuvoa. Yksi neuvoi menemään ruohikolle oikealle. Minä menin sinne, mutta en nähnyt sen näköisiä ihmisiä, jotka olisivat pian alkamassa jumpata. Kysyin uudestaan. Tällä kertaa nainen, jolta kysyin, ei ymmärtänyt mistä puhuin. Hän kuitenkin kutsui minut oman porukkansa kanssa heittelemään frisbeetä. Ehdotus oli houkutteleva, mutta päätin kuitenkin etsiytyä jumppaan. 

Tämä herätti minussa ajatuksen - pitäisikö alkaa jatkossakin mennä vain puistoon ja kysyä, voisinko liittyä seuraan. Puistossa ihmisillä oli nimittäin houkuttelevan näköisiä tavaroita mukanaan - tasapainotteluköysi, frisbeeitä ja jalkapalloja. Ehkäpä joku päivä olen niin rohkea ja sen teen.

Joka tapauksessa jumpassa oli oikein hauskaa. Tosin eräs jumppaajista taisi luulla, että vilkuilin häntä "sillä silmällä", kun yritin tihrustaa (ilman lasejani) onko hän eräs henkilö, joka tunnen. Hän nimittäin hakeutui lähettyvilleni ja hymyili minulle. Vähemmästäkin suomalaisneito hämmentyy. Tämä kaupunki voisi olla romanssien kaupunki.

Minusta tuntuu, että minä alan taas rakastaa elämääni. :-)