meditation-omharmonics-640x260.png

Taas minä tein sen.

Unohdin yhden vaivoistani.

Piti käydä lääkärillä. 

Vaiva ei ole vakava.

Se on vain, noh.

Asia, josta pitäisi huolehtia.

 

Hieman harmittaa.

Mutta noh.

Elämä ei tule ohjekirjan kanssa.

Välillä harmittaa, että kehossa on niin paljon asioita, joista pitää huolehtia.

Iänmyötä niitä on tullut lisää.

Eivät vaivani vakavia ole, mutta noh, jos niistä huolehtimisen unohdan, seurauksena on lääkärillä tai hierojalla käyntiä.

Toisaalta, iän karttuessa keho muuttuu, sen tarpeet muuttuvat.

 

Toisaalta keho vaatii melko pientä hintaa siitä, että se toimii välineenä kaiken kokemiselle.

Se toimii paikkana, temppelinä, joka on reilun 20 vuoden ajan toiminut uskollisesti mieleni kotina.

Mahdollistaen kaikki kokemani seikkailut.

Kaikki ilot, laulut, tanssit ja naurut.

Siitä pitää vain toisinaan pitää huolta.

Kuin vanhasta luottolaukusta, jossa hihna meinaa välillä irrota, mutta joka on jälleen muutaman neulan piston jälkeen jälleen valmiina toteuttamaan tehtäväänsä.

 

"Yksikin koettu päivä hauraassa ihmiskehossa on pieni ihme."

- Paolo Coelho kirjassa Veronika päättää kuolla