"En lue uutisia. Ne tekevät vain surulliseksi" sanoi yhden näytelmän hahmo, jota kävin katsomassa. Aloin pohtia asiaa tarkemmin. Ennen minua harmitti, etteivät ihmiset lukeneet uutisia. Ennen minua harmitti, etteivät ihmiset halunneet vaikuttaa. Maailmassa on niin moni asia pilalla - ei pelkästään ympäristöpolitiikassa. Tuntuu jo sietämättömältä vääryydeltä se, että tälläkin hetkellä kehitysmaissa elää ihmisiä kurjuudessa. Tuntui jopa törkeältä, että ihmiset ummistavat silmänsä tällaisilta vääryyksiltä ja keskittyvät asioihin, jotka tekevät heidät iloisiksi.

Toisaalta kun miettii, kuka meistä on pyytänyt saavansa tulla maapallolle? Ei kukaan. Kuka saa määrittää, mitä elämällään tekee, ellei sitten ylenmäärin aiheuta haittaa muille?

Toisaalta ihmisten kehityspolut ja persoonallisuus ovat erilaisia. Erilaiset ihmiset reagoivat erilaisiin asioihin eri tavoin. Joillekin ilmastonmuutoksesta kuuleminen aiheuttaa sellaisen reaktion, että on aika kääriä hihat ja alkaa vaikuttaa, toisia se alkaa taas ahdistaa ja he mieluummin keskittyvät pohtimaan muita asioita. Siihen, että minuun asia vaikuttaa näin kuin vaikuttaa johtuu persoonallisuudestani ja siitä, miten minut on lapsena kasvatettu ja millaisille asioille ja viesteille olen altistunut. Jos en olisi kaiken tämän kukkuraksi yliopistossa tavannut yhtä ihmistä, en olisi tehnyt tätä kaikkea, mitä olen nyt tehnyt. 

Vaikka asioihin haluaa vaikuttaa, tuntuu kuitenkin, että oma vaikutusvalta on pieni 7 miljardia ihmistä käsittävässä ihmiskunnasta. Jos on realistinen, oma vaikutusvalta on kuitenkin loppujen lopuksi suorastaan mitättömän pieni. 

Suurimpia ongelmia tällä hetkellä maailman tasolla on liikakansoitus, joka on tabu ja josta vaietaan. Maapalloa ei ole tarkoitettu tällaiseen ihmismäärään. Mutta kukapa siihen voi tosiasiassa vaikuttaa? Katolilaisissa maissa ehkäisy on kiellettyä ja ihmisiä ohjaillaan moraalisella paheksunnalla, jos hän tällaiseen erehtyy ryhtymään. 

Noh, minä jatkan vaikuttamista, koska pidän siitä. Pääsee tapaamaan kivoja ihmisiä ja oppii uusia asioita. Vähennän vain ja lopetan "kiihkoilun". 

Taidanpa alkaa lyödä käsiä yhteen ja laulaa, tää on elämää ei sen enempää.