yourbodyyourrules.jpg

Kadulla kävellessäni minulle tyrkättiin käteen Älä laihdu päivän kortti.

Aloin miettiä ilmiötä laihduttaminen ja tyytymättömyyttä omaan kehoonsa. Googlasin päivän sivuja, joissa vastaan tuli seuraava ajatus:

Yhä useammat elävät tilanteessa, jossa eivät saa olla tyytyväisiä omaan kehoonsa, koska heidän "kuuluu" olla toisenlaisia. Heidän "kuuluu edes yrittää" laihduttaa.

http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html

 

Aloin miettiä asiaa omalla kohdallani. 

Vaikka tavallaan olen perustasolla tyytyväinen kehooni, tuntuu, etten kuitenkaan voi olla täysin tyytyväinen siihen, koska se ei ole vielä "valmis", se ei ole sitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla.  Jalkani eivät ole niin lihaksikkaat kuin ne kerran olivat. Takapuoli ei ole niin timmissä kunnossa kuin se pari viikkoa sitten oli. Naama ei loista yhtä heleästi kuin aikana, jolloin laitoin kasvonaamion kaksi kertaa viikossa naamaani. Kun poikaystäväni kehuu jotain ruuminosaani, vaikkapa "reitesi näyttävät ihanan lihaksikkailta", vastaan hänelle, että "No onhan ne nyt ihan kivan näköiset joo, mutta odotappas, kun treenaan ne siihen kuntoon ne olivat syksyllä 2011!"

Aloin miettiä, että minun olisi syytä olla tyytyväinen kehooni, tällaisena kuin se nyt on! 

Olen antanut liikaa median vaikuttaa siihen, miten siihen suhtaudun. Olen alkanut yhä enemmän suhtautua kehooni sen kautta, mitä sillä voin tehdä. Olen alkanut suhtautua liikuntaan toimintana, jota teen, koska siitä tulee hyvä olo. Mutta huomaan, että tiedostamattomasti olen ollut vieläkin epätyytyväinen kehooni. Miksen olisi ajatellut niin, koska media ympärillämme antaa jatkuvasti viestiä siitä, että minun pitäisikin olla?