Nyt on hieman haikea olo.

Ystävät, joiden kanssa aloitin yliopiston, ovat vaihtaneet maisemaa.

Jokainen on lähtenyt ulkomaille, eri maihin. 

Ensimmäisinä vuosina pidimme illanistujaisia. Ensimmäisinä vuosina kävimme usein lounailla. Tuolloin nämä asiat olivat arkipäiväisiä asioita.

Sama lukioaikoina. Näimme porukalla, kävimme yhdessä ruokalassa syömässä. Pidimme bileitä. Seikkailimme. Tuolloin nuo asiat olivat arkipäiväisiä.

Jälkikäteen ajateltuna nuo olivat isoja hetkiä, aivan mahtavia hetkiä.

Nyt pitäisi tajuta nauttia tällaisista elämässä eteen tulevista hetkistä.

Heittäytyä vielä enemmän. 

Lähdin nyt oikein miettimään, kaikkia ihania hetkiä, jotka olen saanut kokea: 

  • Kun juttelin vieraskielisen ystävän kanssa hänen omalla äidinkielellään, vihreällä sohvalla, hänen ihanassa ullakko-asunnossaan elämän tarkoituksesta.
  • Kun yksi poika järjesti minulle syntymäpäiväjuhlat, tilanteessa missä olin kaukana ystävistä ja tuntui, että olin kaikille muille ihmisille yhdentekevä.
  • Hetket festareilla hyvän ystävän kanssa, täynnä räiskyvää elämäniloa. Tilanteet tuon ystävän kanssa, jolloin hän kohtelee minua kuin maailman mielenkiintoisinta ihmistä.  
  • Hetket parhaiden tyttökavereiden kanssa. Hetket jolloin nautitaan elämästä ja hihitellään höpsöyksille.
  • Ne hetket, kun poikaystävä tulee kotiin työpäivän jälkeen ja voin rynnätä halaamaan häntä. 
  • Hengailu tyttökaverin kanssa, joka on valmis lähtemään mukaan mun päättömiin ideoihin.
  • Hetket, kun näen kiitollisuuden toisen ihmisen silmissä, kun olen auttanut häntä mielettömän suuressa urakassa. 
  • Keskustelut ulkomailla yhteisessä keittiössä. 
  • Matkat, joille lähdetään hyvällä matkafiiliksellä. 

Voi että tulee hyvä mieli, kun miettii jälkeenpäin kaikkia hyviä hetkiä. Näitä pitäisi alkaa kerryttää lisää. 

enjoy_the_little-12648.jpg