j04310181.jpg

Nyt tällä kertaa kirjoitan hieman aiheesta, jonka pohtiminen turhauttaa itseäni.

Nimittäin eräästä ikävästä ihmisestä, jonka vaikutuspiirissä olen ollut jo vuosien ajan.

Niin kuin olen aiemmin blogissani kirjoittanut, olen ymmärtänyt näin vanhemmiten ajan merkityksen. Aika on arvokkain hyödyke, mikä meillä on. Sen vuoksi aika kannattaa käyttää hyödyksi - hyviin, iloisiin kohtaamisiin, terveydestään huolehtimiseen tai kehittymiseen eri tavoilla.

Tällä ikävällä ihmisellä on hyvin huono itsetunto. Hän saattaa helposti ottaa itseensä pienemmistäkin asioista. Kerran menin ääneen tokaisemaan, että "onpa minusta kiva olla pitkä!". Tuohon hän totesi, että "Ai, olisiko lyhyenä olo jotenkin huono juttu?" ja asia jäi vaivaamaan häntä joksikin aikaa.

Hänellä on vaikeuksia kontrolloida tunteitaan. Useissa juhlissa on alkanut riitelemään poikaystävänsä kanssa, aamuyöstä, vaikka hän olisi tuolloin kaverinsa asunnossa. Tämän lisäksi hän on haistatellut monille tuntemilleni ihmisille, joka on saanut heidät tekemään päätöksen, etteivät he enää halua olla kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä. Lisäksi hän on kutsunut h-sanalla ystäviäni, jotka eivät ole varsinaisesti hänelle mitään tehneet. Muutoinkin hän suorastaan raivostuu usein, aivan pienistäkin asioista ja jossain vaiheessa hän käytti alkoholia niin paljon, että häntä saattoi jo kutsua melkein alkoholistiksi. Valitettavasti hän on onnistunut usein myrkyttämään ilmapiiriin eri tilanteissa ja mukavien lämpimien muistojen sijaan mieleen ovat jääneet hänen raivokohtauksensa.

Puutuin hiljattain hänen käytökseensä ja neuvoin, että hänen kannattaisi tarkastella ajatusmallejaan. Tämäkin tuntui väärältä, koska hän tulkitsi viestini hakea apua aggressiivisesti. 

Minusta on mielenkiintoista ja toki harmillista, miten jotkut ihmiset onnistuvat kehittämään itselleen negatiivisia taitoja - hän on mestari provosoimaan ja levittämään ympärilleen ikävää fiilistä. Koska ihminen pystyy omalla ajattelullaan vaikuttamaan valtavasti omiin mielen sisäisiin tiloihin, harmittaa katsella vierestä ihmistä, joka on omien virheellisten ajatusrakennelmiensa vankina.

Olen miettinyt, voinko jättää kutsumatta hänet juhliin. Hän näet kuuluu samaan vanhaan opiskeluaikaiseen kaveriporukkaan. Sen sijaan, että olisin jättänyt hänet kutsumatta, olen jättänyt koko juhlat järjestämättä, koska olen pelännyt, etten ole voinut kuitenkaan saada sellaisia juhlia kuin olisin toivonut. Olen myös pelännyt, että hän käyttäytyy epäkohteliaasti muita vieraitani kohtaan, jotka tulevat toisesta kaveriporukasta.  Toisaalta on tuntunut pahalta järjestää juhlia, joihin jättää yhden ihmisen kutsumatta. 

En oikein tiedä, osallistuako edes tapaamisiin, mihin hän on tulossa. Minusta on tukalaa olla hänen seurassaan, koska hänellä on niin huono itsetunto ja hän tulkitsee kaiken huonoimmalla mahdollisella tavalla.

Vanhan kaveriporukkani ihmiset kuitenkin hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on. Toki heitäkin asia harmittaa, mutta he ovat tyytyneet siihen, ettei häntä voi muuttaa, vaikka myös he ovat varovaisesti hänelle tätä vihjailleet. Liian usein hänen riehumisensa on kuitenkin ohitettu, ilman keskustelua aiheesta. Anteeksianto on hyväksytty, kerta toisensa jälkeen, vaikka sama käytös toistuukin uudestaan myöhemmin.

Vaikka nyt tuntuukin pahalta jonkinlaisen pesäeron tekeminen häneen, ei tässä tilanteessa auta kai muu. Ihminen ei muutu, mikäli hän ei sitä itse halua. Yritän järjestää jatkossa juhlia, joihin kutsun muita ihmisiä tästä kaveriporukasta, vaikka se ikävältä tuntuukin jättää yksi ihminen ulkopuolelle.

Hän ei ole kuitenkaan kokonaisuudessaan paha ihminen - jos hänellä olisi hyvä itsetunto ja hän pystyisi hillitsemään aggressiivisuuden puuskansa, hän voisi olla oikein mainiota seuraa! Esimerkiksi hänestä saattaa saada seuraa höpsöihin ideoihin, kuten hyppimään interaktiivisessa museossa yleisön eteen. Toisaalta hän on myös ollut historiassa mitä mainiointa seuraa rentoon höpöttelyyn. Harmi kuitenkin, kun nämä hänen harmilliset ominaisuutensa ovat tällä hetkellä dominoivia.