Friendship.jpg
 
Minusta tuntuu, että olen muuttunut hyvin paljon aikuisvuosieni aikana.

Olen ylittänyt itseni monta kertaa.

Olen asunut ulkomailla.

Olen alkanut ymmärtää paremmin, miten maailma - politiikka, talous ja oikeus toimivat.

Olen tullut älykkäämmäksi ja janoan edelleen uusia kokemuksia ja uusia oivalluksia.

 

Miten tämä kaikki liittyy sitten otsikon tekstiin?

Noh, vanhat ystäväni.

He ovat toisenlaisia.

 

Joihinkin heistä tutustuin jo ala-asteella.

Toisiin yläasteella.

Ja viimeisimpiin lukiossa.

 

Millaisia nämä ystäväni siis ovat? He ovat kaikki valinneet hyvin perinteisen tien. He ovat opiskelleet jotain perinteistä alaa, useimmat hoiva-alaa, vaikka toki poikkeuksiakin on. Yksikään heistä ei ole valinnut yliopistokoulutusta. Minusta heidän valintansa on ollut omalla tavallaan viisas - niin kuin mielestäni omanikin on ollut. He ovat valinneet turvallisen tien, jossa elämä on onnellista ja helpompaa. Rahaa tulee, eikä epävarmuus aiheuta huolta. Minä taas olisin katkera, mikäli en valitsisi tätä epävarmuuden, mutta myös suurien mahdollisuuksien tietä. Ihmisten persoonallisuudet ovat erilaisia ja eri ihmisille sopivat eri valinnat.

Osa heistä on aivan tavallisia, mukavia tyttöjä, joiden kanssa on silloin tällöin mukavaa kahvitella. Tosin, heidän seurassaan ollessaan en aina tiedä, mitä puhua tai miten. Varsinkin, jos heitä on useita paikalla. He katselevat elämää niin erilaisesta vinkkelistä, näkevät maailman mahdollisuuksineen aivan erilaisessa valossa. Kuulostanko liian fiksulta jos sanon näin? Pitävätkö he minua tylsänä, jos otan esiin jonkin psykologisen teorian, jonka olen lukenut? En vain tiedä, miten olla. Pitäisikö minun esittää, että näen asian heidän vinkkelistään?

Toki jos keskustelun aiheet pysyvät sellaisina, ettei minun tarvitse ikään kuin ottaa kantaa tällaisiin syvällisempiin kysymyksiin, asiat ovat hyvin. Ehkäpä kaikkien ystävien kanssa ei tarvitse pystyä pohdiskelemaan asioita syvällisesti ja analyyttisesti. Rehellisesti sanottuna tykkään myös toisinaan ihan vain siitä, että vitsaillaan ja vertaillaan vaikkapa eri valokynien ominaisuuksia.

Toki joidenkin ystävien kanssa on tullut myös yllätyksiä esiin. Olen tajunnut, että yksi kavereistani onkin kehittynyt enemmän samaan suuntaan kuin minä, sitä edes ensin tajuamattani - hän otti ja muutti yhtäkkiä Keski-Eurooppaan! Hirvittävän rohkea veto mielestäni. Toinen kavereistani kertoi minulle itse tulevaisuudentutkimukseen liittyvästä luennosta. Kaveri, joka ei vielä lukiossa tykännyt yhdestä kaveristani, "joka puhui liian fiksuja". Kolmas kaveri taas ilmoitti lähtevänsä valmistuttuaan Australiaa kiertämään. Neljännen kaverin kanssa taas olen huomannut, että vaikka näemme maailman ihan eri tavalla, on hänen kanssaan hauskaa vain nauraa ja vitsailla. Vakavat keskustelut maailmantilasta voin sitten jättää muiden kavereiden kanssa keskusteltavaksi.

Hassua, miten tämän kaiken kirjoittaessani sen tajusin - vanhat ystävät on mukava pitää elämässään, vaikka tuntuukin, että heidän kanssaan ajattelee hyvin eri tavalla. Heidän kanssaan voi jutella mukavista asioista ja fiilistellä elämää. Ehkäpä hekin kokevat näkevänsä maailman toisella tavalla kuin muut porukassa - ehkäpä vaikka oman uskontonsa vuoksi. Ei meidän tarvitse olla samanlaisia ollaksemme yhdessä ja pitääksemme hauskaa. Riittää, kun hyväksymme toistemme valinnat, vaikka ne erilaisia ovatkin. Alussa totesin, että vanhat kaverini ovat toisenlaisia kuin itse olen. Ovatkohan he sittenkään niin toisenlaisia kuin olen ajatellut?