erwan-hesry-KJFLWEkrhPQ-unsplash.jpg

Olen viime aikoina haaveillut mökille muuttamisesta. Voisin nykyisten etätyöohjeiden mukaan toteuttaa sen pitkälti ilman irtisanoutumista. Vaikka eihän se aivan sama ole. Jos olisin irtisanoutunut, voisin täyttää päiväni täysin asioilla, joita haluan tehdä. 

Jos muuttaisin mökille, minusta olisi hienoa täyttää vatsani oman maan antimilla. Olin sitten töissä tai en. Syödä syyssäiden kypsyttämiä omenoita ja sieniä. Heittää mato-onkea järveen ja napata ahvenia, joita mökin rannassamme pörrää. 

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että minusta kalan tappaminen tuntuu pahalta. En ole ikinä tappanut itse kalaa. Olen heitellyt mato-onkea kyllä useasti järveen, mutta likaisen työn on aina hoitanut joko isä tai silloinen poikaystävä.

Tuntuisi hurjalta olla yksin mökillä, nostaa järvestä kala ja kolauttaa se halolla kuoliaaksi. Hirvittävän brutaalia. Onko kalojen syöminen edes moraalisesti oikein?

Luontoa katsellessa toisten eläinlajien syöminen tuntuu luonnon lailta. Vienosti mökin rannassa uiva telkkänaaras sukeltaa yhtäkkiä ja nappaa ohimennen suuhunsa pienen kalan. Pienen kalan, joka ei ehtinyt yhtään nauttia elämästään järvessä ennen äkillistä kuolemaansa!

Ehkä kalojen syöminen on oikein, kun ei tuota kaloille yhtään ylimääräistä kärsimystä, eikä syö niitä enempää kuin on tarpeen. Proteiinia ei tarvitse joka aterialle ja sienistäkin sitä saa. 

Ajatus kalan tappamisesta tuntuu hurjalta, mutta ehkä yritän tehdä sen ensi kerralla mökillä.