markus-spiske-xH8_bSnpH5Q-unsplash.jpg

Olen miettinyt viime aikoina yhteiskunnallista vaikuttamista. Milloinpa en toisaalta ajattelisi, aihe on kiinnostanut minua kovasti jo vuosikymmenen ajan. Aina siitä lähtien kun lukiossa tajusin, että yhteiskuntamme ei ole sellainen kuin se on sattumalta - vaan että asioihin voi tosiaan vaikuttaa, politiikan avulla. 

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että asioihin voi vaikuttaa paljon vähemmän kuin mitä kirkasotsaisena lukiolaisena tai valtiotieteiden ensimmäisten vuosien opiskelijana ajattelin. Puoluepolitiikan kautta vaikuttaminen on pitkäpiimäinen tie ja lakiprosessit vievät pitkän aikaa. Pitäisi osata pelata poliittisia pelejä, haistella tuulahduksia ja puhua oikein sanakääntein oikeille ihmisille, oikeaan aikaan.

Minulla ei ole kärsivällisyyttä sellaiseen. Haluan nähdä oman käteni jäljen nopeammin. Osin tästä syystä hakeuduinkin tehtäviin, joissa on yhteiskunnallinen ulottuvuus, mutta joissa pääsen auttamaan ihmisiä ja näkemään työni positiiviset seuraukset. 

Luin hiljan Heikki Pursiaisen kirjan "Paska Suomi", joka oli erittäin silmiäavaava kirja nykyisten poliittisten puolueiden tilasta.  Kirjalla oli minulle "keisarilla ei ole vaatteita" effekti. Kirja vei pitkälti pienenkin mielenkiintoni rippeen osallistua puoluetoimintaan. 

Tämän lisäksi puoluetoimintaan mukaan meneminen tuntuu muutoinkin epämukavalta. Se stigmatisoi nykyään enemmän kuin aiemmin. Yhä harvempi kuuluu nykyään puolueisiin. Jos johonkin puolueeseen kuuluu, odotetaan usein että oman puolueen tekemiä asioita puolustaisi tai että niistä olisi aina samaa mieltä. Ylipäätään ahdistaa ajatus siitä. että puolueisiin kuuluvaa katsotaan tiettyjen kehysten läpi.

Tuntuu myös, että puolueiden sisällä ei oikeasti katsota hyvällä sitä, jos joku esittää rohkeasti omia ajatuksiaan, jotka poikkeavat puolueen valtavirrasta. 

Lisäksi tuntuu, että poliitikkoja kohtaan ollaan kohtuuttomia. He ovat ihmisiä, jotka ovat halunneet lähteä pohtimaan yhteisiä asioitamme ja tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja. Minusta heistä jokaisen pitäisi ansaita kunnioitusta.

Siitä, että Kulmuni osti viestintäkoulutusta nostettiin suuren suuri kohu. Touko Aallon jutuista nostettiin myös kohtuutonta kohua. En ihmettele, mikäli Sipilä kokee tiettyä vastemiellisyyttä politiikkaa kohtaan. Pitäisi muistaa, että myös politiikassa mukana olevat ovat myös ihmisiä. 

Mieluummin olen vapaa ajattelija ja tutkailen erilaisia kehityssuuntia etäämmältä kuin olen puoluetoiminnassa.